Valokuvataidenäyttely: Tuhlaajapojan tiellä – Samuli Paulaharjun kotiinpaluun maisemissa

Jussi. S. Männistö (Hki/Kurikka)
Esillä: 4.7. – 30.9.2022 (arkisin klo 10:30 – 15:00)
Galleria Kurikan Wanha Asema

Menetelmällisesti tuhlaajapojan jalanjäljillä
Samuli Paulaharjun viimeinen teos Rintakyliä ja larvamaita (1943) alkaa vanhan vaeltajan kotiinpaluun kuvauksella. Vaeltaja pakenee Kurikan kirkonkylän ”vaapsahaispesästä” kohti Kampinkylää ja Karhuvuorta etsimään mennyttä kesää. Matkalla maisema puhuttelee kotiinpalaajaa:
Taivas ja maa ja metsä, pellot ja luhdat ja luhdanaidat – kaikki katsovat kuin vanhat hyvät
tuttavat, katsovat ja hymähtävät: ’Jokos tulit – tuhlaajapoika?’

Olen jo pitkään halunnut vaeltaa Paulaharjun tuhlaajapojan jalanjäljissä, sillä olenhan itsekin Kampinkylän tuhlaajapoikia.
Päämäärättömän kuljeskelun ja satunnaisen valokuvien näppäilemisen sijasta päätin noudattaa tarkkaa ennakkosuunnitelmaa, joka ohjaisi liikkumistani ja ympäröivän maiseman dokumentointia.
Teoksen ensimmäinen luku Vanhoilla kotokylillä ohjasi minut oikealle reitille Kurikan kirkonkylästä Palomäen ja Reinikannevan (Pauharjulla Isooneva) kautta Kampinkylään. Matkan päätepiste oli kylän laidalla sijaitsevalle Karhuvuori.
Paulaharjun teksti määritteli myös kuvausajankohdan ja kuvaussään. Vanhan vaeltajan menneen kesän etsintä ei ole palautettavissa mihinkään konkreettiseen tapahtumaan, mutta ensimmäisen retken Kampinkylään suunnitteilla olevaa Kurikka-kirjaansa varten Paulaharju teki matkapäiväkirjansa mukaan 9.6.1939.
Oman vaellukseni tein 10.6. 2021.

Valitsemani tallennusväline asetti omat rajoituksensa. Halusin tallentaa maiseman värinegatiivifilmille. Kameraksi valitsin pyörähtäväobjektiivisen panoraamakameran. Objektiivi pyörähtää nimenmukaisesti valotuksen aikana; kameran filmitaso on vastaavasti kaareva. Valinta kohdistui pyörähtäväobjektiiviseen kameraan siksi, että sillä otettu kuva on todella panoraamamainen matkien silmän näkökenttää.

Tuhlaajapojan tiellä –kuvasarjan lähtökohta on samanniminen Bokeh-julkaisu, jota on myöhemmin kesällä myytävänä Kurikan Kirjakaupassa ja verkossa Bokeh-kaupassa
https://holvi.com/shop/bokeh-kauppa/
Bokeh on Antti Nylénin vuonna 2021 käynnistämä julkaisuprojekti, joka keskittyy käsityönä tehtyihin kirjallisiin ja kuvataiteellisiin pienjulkaisuihin kuten esseevihkoihin ja valokuvateoksiin.
Lisätietoja: https://bokeheditions.fi/

Koska kirjan muotoisen julkaisun sarjallista kuvavirtaa ei pysty toistamaan lounasravintolan sokkeloisessa tilassa kadottamatta tavoittelemaani sakraaliutta, on näyttelyssä esillä vain kolmasosa julkaisun kuvamateriaalista. Edeltävien näytteilleasettajien tavoin uskon kolminaisuusopin toimivuuteen Aseman galleriassa.

Tuhlaajapojan tie -kuvasarjassa maailmankuva näyttäytyy ankaran lineaarisena. Aika etene
vääjäämättömästi eikä sitä voi pysäyttää tai sen suuntaa vaihtaa. Aika on kuin suora jana kirkonkylästä Reinikkannevan kautta Karhuvuorelle. Maailma on kerran luotu ja kerran se on häviävä. Aika on rajallinen ja ihmisen elämä ainutkertainen.

Entiseen odotustilaan ripustettu Ikuisen paluun ikävä -kuvasarjasarja edustaa sen sijaan monista aasialaisista uskonnoista tuttua syklistä aikakäsitystä, jossa samat tapahtumat toistuvat uudelleen ja uudelleen. Tällä kertaa katse on suunnattu kotiinpaluuseen. Reinikannevalla tiedän aina olevani jo perillä mutta en vielä kotona.
Kolmannessa sarjassa valotan Kampinkylän yöpuolta. Viittaus erääseen Paulaharjun teokseen ei jääne arvoitukseksi yhdellekään katsojalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.