Kuvataidenäyttely ”Pimeä Energia”

”Pimeä Energia”

Esillä: 6.9. – 31.12.2021
Taiteilijat:
Katri Tala, Niquela ja Heli Markkola-Myrskylä (Tampere)

”Pimeää energiaa arvellaan löytyvän avaruudesta. Sen on ajateltu täyttävän koko avaruuden ja olevan lataukseltaan negatiivinen. Pimeän energian luonnetta tai sen välittäjähiukkasia ei tunneta. Vuonna 2000 tutkijat totesivat, että jokin avaruudessa vastustaa painovoimaa ja työntää galakseja toisistaan poispäin. Tutkijat ovat myös todenneet, että pimeän energian vaikutus on pysynyt samana seitsemän miljardia vuotta. Pimeä energia on käsite, jonka avulla on pyritty ymmärtämään avaruutta, mutta joka edelleen on tarkentumaton.
Näyttelyn taiteilijat ovat inspiroituneet pimeän energian käsitteestä, sen pysyvästä luonteesta ja toisaalta sen mystisestä luonteesta, jota ei ole vielä selvitetty. Pimeän energian pysyvyys on omaa luokkaansa, seitsemän miljardia vuotta olemme eläneet pimeän energian ympäröimänä ymmärtämättä ja tietämättä siitä oikeastaan mitään. Näyttelyn teokset tulkitsevat pimeää energiaa eri tavoin ja tarjoavat näkökulmia siitä, mitä kaikkea pimeä energia voisi olla ja mihin kaikkeen se saattaa liittyä ihmisen arjessa.”

Katri Tala on kuvannut ruusuja, jotka ovat jo ohittaneet parhaimman kukinnan tai joiden puhtaana pidetty kauneus on alkanut pikku hiljaa rapistua. Kuvia on käsitelty korostamaan rapistumisen kauneutta sekä varjoja ruusujen ympärillä, jotka vaanivat hiljalleen valmiina valtaamaan enemmän tilaa ja nielaisemaan pensaasta tippuneen kukinnon kuin sammuneen tähden. Kauneimpiakin asioita ympäröi pimeä energia. Pimeydessä ja rapistumisessa on myös jotain uhkaavaa. Toisaalta rapistuneet ja ränsistyneet ruusut ovat omalla tavallaan kauniita ja muistuttavat elämän hetkellisyydestä. Olemme taipuvaisia pitämään kauniina vain täydellisiä kukintoja, vaikka pimeään energiaan vaipumisessa on oma melankolinen, hiljainen tunnelmansa, jossa voi myös nähdä koskettavaa kauneutta.

Niquelan työt kuvaavat sisäistä maailmaa hetkinä, kun omien tunteiden ristiriitaisuus ja kulttuurimme järkiperäisyys on johtanut yksilön rationaalisuuden ja täydellisen hallinnan harhaan

Heli Markola-Myrskylää kiinnostaa elämän ja kuoleman sattumanvaraisuus ja kohina, joka tapahtuu siinä välissä. Epätäydellisyys on myös kiehtovaa. Teoksiin onkin valikoitunut kuvia, jotka ovat jollain tapaa hieman epäonnistuneet tai kohde on jo parhaat päivänsä ohittanut. Puu- ja risukuvien kohteet ovat jo aikoja sitten hävitetty uudisrakentamisen tieltä. Näin myös ihmisen toiminta on osa pimeää energiaa. Puu on minulle tärkeä myös materiaalien valinnassa, osa töistä on toteutettu vanerille. Pyrkimyksenä on saada teoksiin kerroksellisuutta yhdistämällä erilaisia tekniikoita, ja teoksissa myös käytetty lisäksi kierrätysmateriaaleja. Synkkiin aiheisiin ja paikkoihin on pyritty löytämään myös pieniä ilon pilkahduksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.